Urakkariita – Rakennusvirhe
Ostaja oli tilannut kahdelta urakoitsijalta talviasuttavia majoitus- ja ruokalatyömaaparakkeja maapohjan perustustöineen. Parakit sovittiin rakennettavaksi vanhoista tavallisista parakeista. Parakkien piti olla sopimusehdon mukaan uutta vastaavia ja standardien mukaisia. Parakeissa todettiin talvikäytössä lattioiden painumista, asuintilojen kylmyyttä, huonoa ilman laatua, joiden perusteella ostaja vaati käräjäoikeudessa kaupan purkua, kauppahinnan palauttamista sekä vahingonkorvauksia ostajan käytön aikaisista korjausyrityksistä. Urakoitsijat nostivat vastakanteen ja vaativat maksamatta jääneiden laskujensa maksua. Ostaja voitti jutun käräjäoikeudessa mutta hävisi hovioikeudessa.
Korkein oikeus palautti jutun hovioikeuden menettelyvirheen vuoksi uudestaan saman hovioikeuden käsiteltäväksi. Ostaja vaihtoi avustajaa ja antoi tehtävän asianajaja Pekkalan hoidettavaksi. Pekkala todisti uudessa käsittelyssä, että parakkien perustustyöt oli tehty sopimuksen vastaisesti, mistä johtuen lattiarakenteet olivat painuneet, vääntyneet ja homehtuneet, parakkien rakenteissa oli mikrobikasvustoja, joista saattoi aiheutua terveyshaittaa, kattorakenteiden vesivuodot olivat vaurioittaneet rakenteita, ilmanvaihto oli heikko, sisärakenteita oli homehtunut, villaeristeiden paksuus oli sovittua ohuempi, rakenteissa oli rakennusvirheestä johtuva kylmäsilta, ja sisälämpötila oli talvipakkasilla + 12 astetta. Pekkala vetosi sopimuksen purkuperusteena siihen, että urakoitsijoiden suoritukset poikkesivat olennaisesti siitä, mitä ostajalla oli sopimusten perusteella oikeus edellyttää.
Hovioikeus katsoi, että urakoitsijoiden rakenneratkaisut poikkesivat siitä, mitä ostajalla oli sopimusten perusteella oikeus edellyttää. Lämmöneristys ei vastannut tästä johtuen ympärivuorokautisen asumisen vaatimuksia Suomessa, parakit eivät täyttäneet terveyden suojelusäännöksiä ja -ohjeita, ja että urakoitsijoiden toimitus ei vastannut sopimuksia, ja että ostajalla oli ollut urakoitsijoiden kieltäytyessä oikeus yrittää korjata vikoja ja puutteita. Hovioikeus hylkäsi urakoitsijoiden vastakanteet, purki kaupat sopimukset ostajan vaatimassa laajuudessa, velvoitti urakoitsijat palauttamaan maksetut kauppahinnat ja maksamaan vahingonkorvaukset sekä korvaamaan ostajan oikeudenkäyntikulut. Hovioikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi. Urakoitsijat maksoivat tuomitut kauppahinnan palautukset ja korvaukset.
Konkurssi – Törkeä velallisen epärehellisyys – Syyteoikeuden vanhentuminen
Poliisi oli epäillyt esitutkintavaiheessa asiakasta kahden yrityksen konkurssin aiheuttamisesta käyttämällä yhtiön varoja noin 100 000 euron edestä muihin kuin liiketoimintamenoihin. Pekkala tutki yhtiöiden kirjanpitoaineistot ja totesi esitutkintaan laatimassaan loppulausunnossa, etteivät pesänhoitajan tutkintapyyntöön merkitsemät rahan käytöt vastanneet yhtiöiden todellisia kirjanpitoja, ja ettei asiakasta voida epäillä vararikkoteoista. Virallinen syyttäjä syytti sittemmin asiakasta toisen yrityksen osalta, mutta katsoi poliisin epäilyistä poiketen, että varoja oli käytetty lain vastaisesti vain noin 30 000 euron edestä. Käräjäoikeudessa käsiteltiin perusteellisesti yhtiön pääkirja- ja tasetietoja, minkä lopputuloksena käräjäoikeus katsoi, että asiassa jää perusteltu epävarmuus siitä, oliko asiakas syyllistynyt kaikkiin väitettyihin lainvastaisiin rahankäyttöihin. Käräjäoikeus katsoi asiakkaan syypääksi noin 13 000 euron lain vastaiseen rahankäyttöön, mutta hylkäsi syytteen kuitenkin kokonaisuudessaan vanhentuneena määrän riittämättömyyden perusteella. Käräjäoikeuden tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Törkeä kirjanpitorikos – Tosiasiallinen toimija
Asiakasta syytettiin törkeästä kirjanpitorikoksesta konkurssiin menneen yrityksen kirjanpidon tekemättä jättämisen vuoksi. Syyttäjä vaati asiakkaan määräämistä liiketoimintakieltoon. Kirjanpito oli ollut konkurssihetkellä tekemättä usealta tilikaudelta. Asiakas ja muut kanssavastaajat olivat olleet merkittyinä kaupparekisteriin hallituksen varsinaiseksi jäseneksi. Pekkala osoitti käräjäoikeudessa, että asiakkaan merkitseminen varsinaiseksi jäseneksi perustui kaupparekisteriasioista huolehtineen toimitusjohtajan omin päin tekemään korjausilmoitukseen, ja että asiakkaan tehtävä yhtiössä oli poikennut muiden hallituksen jäsenten tehtävistä, ja ettei asiakas ollut käyttänyt yhtiössä määräysvaltaa. Käräjäoikeus katsoi, ettei asiakasta voitu pitää yhtiön kirjanpidosta vastuullisena, hylkäsi syytteen ja liiketoimintakieltovaatimuksen asiakkaaseen kohdistettuna, ja velvoitti valtion korvaamaan asiakkaan maksamat Pekkalan asianajolaskut syyttäjän paljoksumisväitteen hyläten täysimääräisesti. Tuomio jäi asiakkaan osalta lainvoimaiseksi.
Asuntokauppariita - Hinnanalennus
Ostajat olivat ostaneet asuinrakennuskiinteistön talon itse rakentaneilta myyjiltä. Ostajat olivat tarkastaneet rakennuksen ennen kaupantekoa ja laatineet havaitsemistaan vioista ja puutteista listan, jonka he olivat toimittaneet myyjille. Myyjät olivat sitoutuneet kauppakirjassa hoitamaan kustannuksellaan listatut puutteet ja korjaukset. Myyjien rakennusmiehet kävivät kaupan tekemisen jälkeen korjaamassa vikoja ja puutteita eikä vikoja ja puutteita ollut näkyvissä uudessa tarkastuksessa. Samat ja viat ja puutteet tulivat muuton jälkeen näkyviin uudestaan. Ostajat vaativat myyjiä korjaamaan viat ja puutteet, mihin myyjät eivät suostuneet.
Ostajat vaihtoivat avustajaa ja antoivat tehtävän asianajaja Pekkalan hoidettavaksi. Ostajat vaativat käräjäoikeudessa laatuvirheen nojalla hinnanalennusta. Pekkala todisti käräjäoikeudessa asianosaiskertomuksilla, tavarantarkastuskertomuksella ja tavarantarkastajaa kuulemalla, että uusiutuneiden vikojen ja puutteiden syinä olivat useat rakennusvaiheen asennusvirheet, joita myyjien korjausmiehet eivät olleet korjanneet. Käräjäoikeus katsoi, että rakennuksessa oli ollut kaupantekohetkellä salainen laatuvirhe, ja velvoitti myyjät maksamaan ostajille hinnanalennusta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Asuntokauppariita - Sovinto
Asianajaja Pekkalan asiakas oli myynyt asuinrakennuskiinteistön tiedolla, jonka mukaan talon salaojat oli uusittu ja salaojat johtivat vedet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Talon betonipohjassa oli todettu kaksi vuotta kaupan jälkeen kosteutta. Kaupan jälkeen ilmeni, että salaojat oli rakennettu väärin, ja että ne eivät johtaneet kunnalliseen sadevesijärjestelmään. Ostaja varasi oikeuden esittää korvausvaatimuksia siltä varalta, että betonipohjan kosteus johtui virheellisestä salaojituksesta, ja että tontin salaojitus ja talon betonipohja joudutaan purkamaan ja rakentamaan kokonaisuudessaan uudestaan.
Ostaja ei ollut päästänyt Pekkalan asiakasta tulemaan kiinteistölle ja tutkimaan esille kaivettua salaojitusta, vaan oli korjannut ja peittänyt salaojituksia maa-aineksella asiakasta kuulematta. Pekkala vetosi ostajan asiamiehen kanssa käydyissä neuvotteluissa korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen, jonka mukaan ostajan on varattava myyjälle tilaisuus perehtyä virheisiin, ja että ostaja ei saa muuttaa kaupan kohdetta tavalla, joka vaarantaa myyjän mahdollisuudet muodostaa käsitys väitetystä virheestä ja vaadituista seuraamuksista. Osapuolet sopivat asian ilman oikeudenkäyntiä. Myyjä maksoi osan arvioiduista salaojituksen korjauskustannuksista. Ostaja sitoutui olemaan esittämättä kaupan kohteen virheen perusteella mitään vaatimuksia betonipohjan kosteuteen liittyen.
Matkailuauton kauppariita
Verovapaana ostettu matkailuauto ei täyttänyt verovapausedellytyksiä, minkä vuoksi ostajana ollut Pekkalan asiakas ei voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti matkailuautona. Verovapausedellytysten puuttuminen todettiin vuosikatsastuksessa ostajan käytettyä autoa yli vuoden matkailuautona. Myyjäliike oli ehdottanut auton muuttamista verovapausedellytykset täyttäväksi matkailuautoksi ja kustannusten jakamista osapuolten kesken. Asiakas ei ollut suostunut, koska myyjäliike ei suostunut muuttamaan autoa omalla kustannuksella.
Pekkala nosti ostajan lukuun käräjäoikeudessa kaupan purku- ja kauppahinnan palautuskanteen. Myyjäliike kiisti purkamisvaatimuksen myyjän korjausoikeuden epäämisen perusteella ja kauppahinnan palauttamisvaatimuksen määrältään ostajan autosta saaman käyttöhyödyn perusteella. Käräjäoikeus purki kaupan ja velvoitti myyjän palauttamaan kauppahinnan. Käyttöhyödyn osalta käräjäoikeus katsoi, että kun ostaja ei ollut voinut käyttää ajoneuvoa laillisesti, ei ostajan voitu katsoa saaneen ajoneuvon käytöstä käyttöhyötyä. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Ylityökorvausriita
Kotiapulainen oli asunut vastikkeetta työnantajansa kotona. Työhön oli kuulunut yleinen kotihoito, ruoka- ja lääkeostokset, ruuanlaitto sekä ikääntyneen työnantajan henkilökohtainen avustaminen. Kotiapulaiselle oli maksettu sovittua kuukausipalkkaa. Työaikakorvauksista oli sovittu, ettei niitä makseta. Pekkala katsoi käräjäoikeudessa, että kotiapulaisen päivittäinen työaika oli ollut 14 tuntia ja vaati kotiapulaiselle kotitaloustyöntekijälain mukaisia ylityökorvauksia. Työnantaja kiisti kanteen katsoen mm, ettei ollut määrännyt kotiapulaista tekemään ylitöitä, kotiapulainen oli saanut halutessaan poistua työpaikalta, ja että kotiapulaisen työaika oli alittanut päivittäin aina säännönmukaisen työajan.
Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että kotiapulainen oli tehnyt työtä päivittäin ainakin 14 tuntia, ja että työnantaja oli edellyttänyt kotiapulaisen jatkuvaa paikalla olemista päivätyön lisäksi myös yöaikaan, ja että kotiapulaiselle ei ollut annettu etukäteen sovittuun kellonaikaan perustuvaa mahdollisuutta poistua työnantajan luota, vaan poistuminen oli edellyttänyt aina juuri ennen poistumista työnantajan lupaa, ja että työaikakorvausehto oli pätemätön. Käräjäoikeus velvoitti työnantajan maksamaan vaaditut korvaukset sekä korvaamaan kotiapulaisen oikeudenkäyntikulut. Asia jäi hovioikeudessa käräjäoikeuden tuomion varaan.
Törkeä petos
Osakeyhtiön vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan erehdyttäneet tuttavansa panttaamaan asuntonsa yhtiön pankkilainan maksamisen vakuudeksi salaamalla yhtiön taloudellisen tilanteen heikentyminen aiemmin annetuista tilinpäätöstiedoista, ja että taloudellinen tilanne tulisi heikentymään yhtiön tulevaa sesonkia varten tekemän suuren investoinnin vuoksi. Yhtiö meni konkurssiin ja tuttava joutui maksamaan lainan pankille. Syyttäjä ja tuttava vaativat vastuuhenkilöille rangaistusta törkeästä petoksesta.
Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että tuttavalle pankissa annetulle panttauslomakkeelle oli merkitty yhtiön panttausta edeltävän tilikauden lievästi positiivinen tulos, ja että panttaustilikauden tappiollinen tulos oli tullut asianosaisten tietoon vasta panttauksen jälkeen vahvistetussa tilinpäätöksessä, ja että lievästi tappiollinen tulos ei olisi ollut tuttavalle merkityksellinen asia.
Pekkala katsoi, ettei vastuuhenkilöillä ollut panttaushetkellä ollut aihetta pitää todennäköisenä, että yhtiön toiminta kääntyy panttauksen jälkeen kannattamattomaksi. Käräjäoikeus oli samaa mieltä katsoen, ettei asiassa ollut salattu mitään sellaista olennaista seikkaa, joka olisi ollut vastuuhenkilöiden tiedossa, ja joka olisi vaikuttanut tuttavan panttauspäätökseen. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet ja korvausvaatimukset. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Törkeä velallisen epärehellisyys – Törkeä veropetos – Törkeä kirjanpitorikos – Rekisterimerkintärikos
Talousrikospoliisi epäili kahden rinnakkain toimineen osakeyhtiön vastuuhenkilöä yhteensä noin 100 000 euron rahojen laittomasta nostamisesta yhtiöistä, ja että vastuuhenkilö olisi myynyt yhtiöt ns. bulvaanille jälkiensä peittämiseksi ja merkityttänyt bulvaanin kaupparekisteriin yhtiöiden uudeksi vastuuhenkilöksi. Vastuuhenkilö kääntyi Pekkalan puoleen ajoissa jo ennen poliisikuulusteluja. Vastuuhenkilön vaarana oli joutua ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi saman summan suuruiseen korvausvastuuseen yhtiöiden velkojille viivästyskorkoineen ja korvaamaan valtiolle Pekkalalle maksetut puolustajan palkkiot. Esitutkintapöytäkirja oli yli 3000 sivuinen. Pekkala osoitti yhtiöiden kirjanpitokirjat tutkittuaan esitutkinnan loppulausunnossa, että epäilys oli aiheeton vähintään noin 33 000 euron ylittävältä osalta. Syyttäjä syytti vastuuhenkilöä toisen yhtiön osalta käräjäoikeudessa 33 000 euron laittomasta rahojen nostamisesta, törkeästä kirjanpitorikoksesta ja rekisterimerkintärikoksesta. Verohallinto vaati samaa summaa vahingonkorvauksena viivästyskorkoineen. Pekkala osoitti yhtiön kirjanpidon pääkirjan ja taseiden kehityksen olevan keskenään ristiriidassa siten, että ettei kirjanpidoista voitu päätellä, että mitään summaa olisi yhtiöistä laittomasti nostettu, ja ettei yhtiöiden ostajaa voitu pitää bulvaanina. Käräjäoikeus hylkäsi törkeän velallisen epärehellisyyssyytteen katsoen rahanostojen laittomuuden jääneen epäselväksi ja tuomitsi vastuuhenkilön ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä kirjanpitorikoksesta. Käräjäoikeus hylkäsi myös rekisterimerkintärikossyytteen. Vastuuhenkilön tulot olivat niin korkeat, että normaalitilanteessa hänet olisi velvoitettu korvaamaan kirjanpitorikostuomion vuoksi Pekkalan palkkiot valtiolle täysimääräisesti. Käräjäoikeus katsoi kuitenkin, että kun selvästi merkittävin ja vaikein osa eli törkeä velallisen epärehellisyyssyyte oli hylätty, ei vastuuhenkilöä velvoitettu korvaamaan osaakaan valtiolle Pekkalalle maksetuista palkkioista. Syyttäjä ei valittanut tuomiosta. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Törkeä velallisen epärehellisyys – Törkeä veropetos – Törkeä kirjanpitorikos
Osakeyhtiön avioliitossa olleet vastuuhenkilöt olivat syytteen mukaan syyllistyneet törkeään velallisen epärehellisyyteen nostamalla ilman hyväksyttävää syytä yhtiön omaisuutta omaan käyttöönsä sekä törkeään veropetokseen ja törkeään kirjanpitorikokseen antamalla väärää tietoa työntekijöille ja alihankkijoille maksetuista työkorvauksista. Toista puolisoa ei ollut rekisteröity vastuuhenkilöksi, mutta hän oli tehnyt rahansiirrot ja nostot ja käyttänyt rahoja epäselviin käyttötarkoituksiin. Pekkalan asiakas oli rekisteröity vastuuhenkilöksi, mutta ei ollut osallistunut alkuvaiheen jälkeen yhtiön toimintaan eikä rahojen käyttämiseen. Pekkalan asiakas oli kuitenkin syytteen mukaan syyllistynyt rikokseen sallimalla puolisonsa tehdä syytteenalaiset teot. Yhtiö ei ollut maksanut veroja ja muita lakisääteisiä maksuja ja meni konkurssiin.
Pekkala todisti käräjäoikeudessa, että määräysvalta yhtiössä oli ollut siirtynyt toiminnan alun jälkeen rahoja käyttäneelle puolisolle, ja että hänen asiakkaansa tiedot yhtiön toiminnasta olivat olleet vähäiset. Käräjäoikeus oli samaa mieltä katsoen, ettei Pekkalan asiakas ollut ollut tietoinen puolisonsa menettelystä, ja hylkäsi syytteet törkeästä velallisen epärehellisyydestä, törkeästä veropetoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Kun asiakas ei ollut ilmoittanut puolisoaan kaupparekisteriin vastuuhenkilöksi, käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan sakkorangaistukseen rekisterimerkintärikoksesta. Asiakas ei joutunut korvaamaan puolisonsa aiheuttamia vahinkoja verohallinnolle eikä muille asianomistajille eikä asiakasta tuomittu liiketoimintakieltoon. Toisen puolison käräjäoikeus tuomitsi ehdottomaan vankeuteen ja liiketoimintakieltoon sekä korvaamaan asianomistajille aiheutuneet vahingot. Tuomio jäi lainvoimaiseksi.
Yrityskauppa - Törkeä velallisen epärehellisyys - Ehdollinen vankeus - Vahingonkorvaus
Asianajaja Pekkalan asiakas oli myynyt konserniyrityksensä vastoin osakeyhtiölain kieltoa rahoittaa kauppahinnan maksu konsernin omilla varoilla. Ostajat myivät konsernin varallisuuden ja käyttivät kauppahinnat epäselviin käyttötarkoituksiin, minkä jälkeen konserniyhtiöt menivät konkurssiin. Syyttäjä syytti Pekkalan asiakasta ja ostajia törkeästä velallisen epärehellisyydestä, koska kauppa oli rahoitettu ns. minuuttirahalla, ja asiakas oli saanut ilman hyväksyttävää syytä itselleen sovitun kauppahinnan.
Pekkala todisti konserniyhtiöiden tilinpäätösanalyyseillä ja asiantuntijatodistajalla, että asiakkaan saama kauppahinta oli vastannut konsernin nettovarallisuuden määrää. Käräjäoikeus totesi, että vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdollisena vain, jos vankeusrangaistus ei ole kahta vuotta pitempi. Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen ja saamansa kauppahinnan määräiseen vahingonkorvaukseen sekä muut päätekijät ehdottomiin vankeusrangaistuksiin ja vahingonkorvauksiin.
Käräjäoikeus totesi Pekkalan asiakkaan rajatapaukseksi harkittaessa vankeusrangaistuksen ehdollisuutta. Käräjäoikeus katsoi, että asiakkaan vankeusrangaistus voitiin määrätä ehdollisena, koska hänellä oli ollut konsernin nettovarallisuuden määrän vuoksi oikeus sovitun suuruiseen kauppahintaan. Pekkala selvitti konkurssipesille, että eläkkeelle jääneen asiakkaan varat ja eläketulot riittävät alle 10 prosentin suuruiseen vahingonkorvaukseen. Pekkala ehdotti konkurssipesille, että asiakas ei valita tuomiosta, jos konkurssipesä tyytyy asiakkaan varallisuuden määräiseen vahingonkorvaukseen. Velkojainkokous hyväksyi ehdotuksen ja asiakkaan omaisuus käytettiin konkurssipesän vahingon korvaamiseen.
Tunnustamisoikeudenkäynti - Liiketoimintakielto
Syyttäjä katsoi esitutkintatulosten nojalla, että osakeyhtiön vastuuhenkilöä voitiin varsin todennäköisin syin epäillä törkeästä veropetoksesta sillä perusteella, että toimija oli nostanut yhtiöstä kilometrikorvauksia oman auton käytöstä, vaikka kaikkia ajoja ei olisi voitu esitutkintatulosten perusteella ajaa. Ajoista ei ollut pidetty kirjanpitolain edellyttämään ajopäiväkirjaa. Pekkala ja syyttäjä neuvottelivat ennen syytteen nostamista veropetoksen ja kirjanpitorikoksen tunnustamisesta. Vastuuhenkilö suostui myöntämään syytteen ja korvausvaatimukset oikeiksi, jos syyttäjä ei vaadi ehdotonta vankeutta eikä liiketoimintakieltoa. Verohallinto hyväksyi sopimuksen vastuuhenkilön myönnettyä korvausvaatimukset oikeiksi. Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen eikä määrännyt liiketoimintakieltoa.
Liiketoimintakielto
Pekkalan asiakas oli harjoittanut toiminimellä kolme vuotta elinkeinotoimintaa pitämättä tuloista ja menoista kirjanpitoa ja tekemättä veroilmoituksia. Pekkala totesi esitutkintapöytäkirjan tutkittuaan, että syyte tullaan varmuudella hyväksymään, ja suositteli asiakkaalle syytteiden ja korvausvaatimusten myöntämistä oikeiksi, verovelkojen maksamista ennen oikeudenkäyntiä ja liiketoimintakiellon vastustamista. Asiakas lyhensi verovelkaansa huomattavassa määrin ennen oikeudenkäyntiä ja myönsi syytteet oikeiksi.
Pekkala vetosi käräjäoikeudessa siihen, että asiakas oli pyrkinyt vapaaehtoisilla maksuilla poistamaan rikoksensa vaikutuksia, asiakas oli teettänyt kirjanpitoa jälkeen päin, asiakas ei ollut saanut lyhennysten vuoksi pysyvää kilpailuetua, ja että mainituista seikoista voitiin päätellä, että asiakkaan suhtautuminen liiketoimintaan liittyviin lakisääteisiin velvollisuuksiin oli muuttunut. Pekkala katsoi, että asiassa ei voida enää katsoa olevan vaaraa siitä, että asiakas jatkaisi lainvastaista menettelyä liiketoiminnassa, eikä liiketoimintakielto ollut tästä johtuen enää tarpeellista.
Käräjäoikeus tuomitsi asiakkaan ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta ja kolmen vuoden liiketoimintakieltoon. Pekkala valitti liiketoimintakiellosta asiakkaan lukuun hovioikeuteen. Hovioikeus oli Pekkalan kanssa samaa mieltä. Hovioikeus katsoi Pekkalan esittämillä perusteilla, ettei asiassa ollut ilmeistä vaaraa sille, että asiakas jatkaisi sopimatonta liiketoimintaa, ja kumosi käräjäoikeuden määräämän liiketoimintakiellon.
Asianajaja Pekkalan oikeustapausselostukset avaavat kansantajuisesti tuomioistuimien ratkaisujen ydinkohtia. Toimisto sijaitsee Helsingissä.